Kotitalouden bruttotulot saadaan, kun talouden tuotannontekijätuloihin (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloihin) lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, mutta ei vähennetä maksettuja tulonsiirtoja (mm. veroja ja sosiaaliturvamaksuja).

Aritmeettinen keskiarvotulo saadaan, kun lasketaan yhteen kaikkien tulonsaajien tulot ja jaetaan se havaintojen lukumäärällä. Keskiarvotulo on mediaanituloa herkempi äärihavainnoille.

Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kulutusyksiköiden laskutapoja on useita erilaisia. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa
- kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1
- muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5
- lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat).

Valitulla kulutusyksikköasteikolla on merkittävä vaikutus tulotasoihin ja eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa.

Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot sisältävät rahamääräiset tuloerät ja työsuhteeseen liittyvät luontoisedut. Rahatuloihin eivät sisälly laskennalliset tuloerät, joista tärkein on laskennallinen asuntotulo.

Käytettävissä olevien rahatulojen muodostumista voidaan kuvata seuraavasti:

+ palkkatulot
+ yrittäjätulot
+ omaisuustulot (ilman asuntotuloa)
--------------------------------------------
= tuotannontekijätulot
+ saadut tulonsiirrot (ilman asuntotuloa)
--------------------------------------------
= bruttorahatulot
– maksetut tulonsiirrot
--------------------------------------------
= käytettävissä olevat rahatulot

Kun bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot, jäljelle jäävä tulo on kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo.

Tulonjaon kokonaisaineistossa käytettävissä olevien rahatulojen käsite sisältää myyyntivoitot (veronalaiset luovutusvoitot-tappiot). Tulonjakotilaston otosaineistossa pääasiallinen tulokäsite on kansainvälisten suositusten mukainen kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot, jolloin myöskään myyntivoitot ja niistä maksetut verot eivät kuulu tulokäsitteen piiriin. Tämä vastaa EU:n tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä.

Kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen, mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo. Keskimmäisen tulosaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa. Mediaani ei ole yhtä herkkä poikkeaville äärihavainnoille kuin aritmeettinen keskiarvo.

Omaisuustuloja ovat rekistereistä saatavat vuokra-, korko- ja osinkotulot, omaisuuden veronalainen luovutusvoitto ja yksityiseen vakuutukseen perustuvat eläkkeet ja muut omaisuustulot verotuksesta. Osinkotuloihin sisältyy sekä verottomat että veronalaiset osinkotulot ja osuuspääoman korot. Lisäksi tulonjakotilastossa omaisuustuloihin sisältyvät (haastattelutietoihin perustuvat) lähdeveronalaiset korkotulot sekä verovapaat korkotulot ulkomailta, jotka eivät sisälly tulonjaon kokonaistilastossa käytettävään määritelmään.

Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Tämän tulorajan alapuolelle jäävien osuutta väestöstä kutsutaan pienituloisuusasteeksi. Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee vuosittain. Määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin. Suomessa ei ole virallista kansallista pienituloisten tai köyhyysrajan määritelmää.

Tulonjakotilastossa siirryttiin käyttämään kansainväliset suositukset täyttävää rahatulokäsitettä pienituloisuuden tilastoinnissa tilastovuodesta 2011 alkaen. Sitä ennen julkaistuissa raporteissa käytettiin laajempaa tulokäsitettä eli kotitalouden käytettävissä olevia ekvivalenttituloja, jolloin tuloksi laskettiin ns. laskennallinen asuntotulo ja myyntivoitot.