Elinolotilasto kuvaa kotitalouksien ja henkilöiden elinoloja väestöryhmittäin eri aihealueilta, esimerkiksi köyhyys- tai syrjäytymisriskiä, koettua terveyttä ja hyvinvointia, taloudellista tilannetta ja asumista.

Elinolotilasto laaditaan vuosittain otostutkimukseen perustuvasta tilastoaineistosta. Tilastokeskuksen elinolotilaston ohella siitä tuotetaan tietoja tulonjakotilaston otosaineistoon ja erillinen aineisto Euroopan unionin tilastoviraston, Eurostatin kansainvälistä, vertailevaa tulo- ja elinolotilastointia (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions) varten.

Tilastoaineiston muodostamisessa noudatetaan EU:n sosiaalitilastoista voimassa olevaa kehysasetusta (EU) 1700/2019 (vuosina 2003–2020 (EU) 1177/2003 ) ja EU:n tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) täytäntöönpanoasetuksia (mm. (EU) 2019/2242).

Euroopan unioni rahoittaa osallistuvia maita uusien lakisääteisten vaatimusten täytäntöönpanossa.

Elinolotilaston kohdeperusjoukkona ovat yksityiset kotitaloudet ja niihin kuuluvat henkilöt Suomessa.

Perusjoukossa ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niihin kuuluvat henkilöt, jotka asuivat vakinaisesti Suomessa tulojen viitevuoden lopussa (31.12., tiedonkeruuvuosi – 1).

Perusjoukon ulkopuolelle jäävät: osoitteettomat, laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat), pysyvästi ulkomailla ja tilapäisesti Suomessa asuvat henkilöt. Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi.

Elinolotilaston tilastoyksiköt ovat yksityinen kotitalous (yhteisen taloudenpidon käsite) ja henkilö.

Elinolotilaston mittayksiköitä ovat: eurot, %, kotitalouksien määrä, henkilöiden määrä.

Elinolotilaston rahamääräisten tietojen reaaliarvojen perusvuotena on tilastovuosi 2023.

Elinolotilaston tiedot kuvaavat tietoja tutkimusvuodelta (haastattelutietojen keruuvuosi) ja edeltävältä vuodelta (koko kalenterivuosi ja 31.12.).

Elinolotilastossa on käytössä alueluokitus, joka vastaa EU:n yhtenäistä alueyksikköjen NUTS -luokitusta (NUTS2 eli suuralueluokitus), tilastollinen kuntaryhmitys ja elinolotilaston alueluokitus.

Elinolotilasto kattaa yksityiset kotitaloudet.

Tietoaineistot kattavat vuodet 2003–2024. Suurin osa tiedoista päivitetään vuosittain. Osa tiedoista päivitetään määrävuosin aineiston vuosittain vaihtuvan sisällön seurauksena.

Elinolotilaston tiedot jaetaan vuosittain. Mahdolliset revisiot tehdään aikasarjoihin vuosijulkaisemisen yhteydessä.

Kotitalous asuu ahtaasti, jos sen käytössä olevien asuinhuoneiden määrä jää alle sen määrän, jonka se tarvitsisi rakenteensa perusteella. Asuinhuoneiden laskennalliseen tarpeeseen vaikuttavat jäsenten lukumäärä, lisäksi 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden parisuhteessa oleminen ja 12-17-vuotiailla henkilöillä sukupuoli. Kotitalous tarvitsee yhden erillisen huoneen lisäksi vähintään yhden huoneen kahta henkilöä kohti. Poikkeuksena ovat 18 vuotta täyttäneet, ilman paria olevat henkilöt ja 12-17-vuotiaat, eri sukupuolta olevat henkilöt, joille se tarvitsee huoneen henkilöä kohti.

Köyhyys- tai syrjäytymisriski kuvaa sitä väestöä, joka on joko pienituloisen kotitalouden jäsen, kokee vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta tai asuu vajaatyöllisessä kotitaloudessa. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa EU 2030 -strategian tavoitteiden seurantaa.

Tilastokeskuksen julkaiseman köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin osaindikaattorina oleva pienituloisuus perustuu kansainvälisesti vertailukelpoiseen tulokäsitteeseen (käytettävissä olevat rahatulot pl. myyntivoitot). Käsite vastaa Eurostatin EU-SILC-tilastossa käyttämää tulokäsitettä, mutta eroaa siitä hieman palkkojen luontaisetuuksien osalta. Ne luetaan tuloihin kansallisessa tilastoinnissa, mutta ei EU-SILCissä autoetua lukuun ottamatta. Poikkeama aiheuttaa pienen eron pienituloisuusasteeseen ja sen myötä köyhyys- tai syrjäytymisriskiin verrattuna Eurostatin julkaisemiin lukuihin.

Köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin viiteajankohta on Tilastokeskuksen julkaisuissa tulojen viitevuosi. Indikaattorin kolmesta osatekijästä pienituloisuus ja vajaatyöllisyys pohjautuvat tulojen viitevuoden tietoihin, vakava aineellinen ja sosiaalinen puute tutkimusvuoden tietoihin, joka on tulojen viitevuotta seuraava vuosi. Eurostatin sivuilla indikaattori julkaistaan tutkimusvuoden mukaan.

Eurostat uudisti köyhyys- tai syrjäytymisriski-indikaattorin osatekijöistä vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen ja vajaatyöllisyyden määritelmiä vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja riskissä olevista uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta.

Toimintarajoitteiseksi katsotaan henkilö, jolla on paljon vaikeuksia tai joka ei pysty lainkaan toimintaan vähintään yhdessä perustoiminnossa: näkeminen (vaikka käyttäisi silmälaseja), kuuleminen (vaikka käyttäisi kuulolaitetta), käveleminen tai portaiden kulkeminen, muistaminen tai keskittyminen, itsestä huolehtiminen, kuten peseytyminen tai pukeutuminen, ja omalla kielellä kommunikoiminen niin, että ymmärtää muita ja tulee ymmärretyksi. Kysymyssarja on lyhytversio YK:n Tilastokomission alaisen Washington Group on Disability Statistics -ryhmän toimintarajoitteisuutta koskevasta mittaristosta, ja toimintarajoitteisuuden määritelmä noudattaa ryhmän antamaa suositusta.

Vajaatyöllisiä ovat henkilöt, jotka kuuluvat kotitalouteen, jonka työikäiset jäsenet tekivät vuoden aikana työtä alle 20 prosenttia mahdollisesta kokonaistyöpanoksestaan. Laskennassa työikäisten henkilöiden tekemät työkuukaudet suhteutetaan talouden työikäisten jäsenten työkuukausien teoreettiseen maksimiin. Työikäisiin henkilöihin lasketaan 18–64-vuotiaat poislukien 18–24-vuotiaat opiskelijat, pääasiassa eläkeläisiksi itsensä ilmoittaneet henkilöt, henkilöt, jotka saavat eläketuloa (pl. perhe-eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet, yksityiset eläkkeet omaisuustulona) sekä ne 60 vuotta täyttäneet, jotka eivät ole ollenkaan työelämässä ja joiden kotitalouden pääasiallinen tulonlähde ovat eläkkeet (pl. perhe-eläkkeet ja työkyvyttömyyseläkkeet, yksityiset eläkkeet omaisuustulona). Indikaattoria ei muodosteta ollenkaan kotitalouksille, jotka koostuvat vain alaikäisistä lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 65 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Laskennassa osa-aikainen työ muutetaan vastaamaan kokoaikaista työtä tehtyjen viikkotyötuntien perusteella.

Vajaatyöllisyyden määritelmä on uudistettu Eurostatissa vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja vajaatyöllisyydestä uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta. Määritelmämuutos vaikuttaa köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavaan indikaattoriin.

Vanhan määritelmän mukaisesti vajaatyöllisiä olivat henkilöt, jotka kuuluivat kotitalouteen, jonka työikäiset jäsenet tekivät vuoden aikana työtä alle 20 prosenttia mahdollisesta kokonaistyöpanoksestaan. Laskennassa työikäisten henkilöiden tekemät työkuukaudet suhteutettiin talouden työikäisten jäsenten työkuukausien teoreettiseen maksimiin. Työikäisiin henkilöihin laskettiin vanhan määritelmän mukaisesti 18–59-vuotiaat poislukien 18–24-vuotiaat opiskelijat. Indikaattoria ei muodostettu ollenkaan kotitalouksille, jotka koostuivat vain alaikäisistä lapsista, alle 25-vuotiaista opiskelijoista tai 60 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Myös vanhassa määritelmässä laskennassa osa-aikainen työ muunnettiin vastaamaan kokoaikaista työtä tehtyjen viikkotyötuntien perusteella.

Aineellisen ja sosiaalisen puutteen mittari kuvaa perustarpeisiin liittyviä puutteita, jotka johtuvat siitä, ettei kotitaloudella ole varaa niihin. Perustarpeita on 13. Jos kotitaloudella on puutetta niistä vähintään seitsemässä, sen katsotaan kokevan vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta.

Osa perustarpeista ovat kotitaloustasoisia ja osa henkilötasoisia. Kotitaloustasolla mitattavia perustarpeiden puutteita ovat

- asumismenojen ja lainojen maksaminen myöhässä taloudellisten syiden takia
- vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista,
- taloudella ei ole varaa autoon,
- taloudella ei ole varaa proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä,
- taloudella ei ole varaa viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella,
- taloudella ei ole varaa pitää kotiaan riittävän lämpimänä
- taloudella ei ole varaa ostaa uusia huonekaluja rikki menneiden tilalle.

Henkilötasolla perustarpeiden puutteiksi katsotaan
- ettei ole mahdollisuutta käyttää internetiä tarvittaessa,
- ei ole varaa ostaa joitakin uusia vaatteita käytettyjen tilalle,
- ei ole varaa kahteen pariin sopivia kenkiä,
- ei ole varaa käyttää pientä summaa rahaa omiin menoihin viikoittain,
- ei ole varaa harrastaa jotakin säännöllisesti kodin ulkopuolella
- tavata sukulaisia tai ystäviä kahvin tai ruoan merkeissä vähintään kerran kuukaudessa.

Henkilötason puutetta kuvaavat osatekijät kerätään Suomessa yhdelle kotitalouden jäsenelle (ns. kohdehenkilö). Jos hän kokee puutetta jossakin perustarpeessa, oletetaan puutteen koskevan koko kotitaloutta.

Vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen indikaattoria on uudistettu Eurostatissa vuonna 2021. Tilastokeskuksen elinolotilastossa julkaistaan tietoja aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta uudella määritelmällä tilastovuoden 2020 julkaisuista alkaen. Uuden määritelmän mukaiset tiedot ovat tietokantataulukoissa vuodesta 2015 alkaen. Vanhan määritelmän mukaiset aikasarjatiedot vuodesta 2005 vuoteen 2019 ovat saatavilla taulukko-arkistosta. Määritelmämuutos vaikuttaa köyhyys- tai syrjäytymisriskiä kuvaavaan indikaattoriin.

Aiemmin mittari tunnettiin nimellä vakava aineellinen puute. Vanhan määritelmän mukaisessa indikaattorissa perustarpeiden puutteita olivat asumismenojen ja lainojen maksuvaikeudet, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista, taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä. Vanhalla indikaattorilla mitattuna vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsottiin ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koettiin puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä.

Kotitaloudella on vähintään yksi huone enemmän kuin se tarvitsee rakenteensa perusteella (ks. huonetarpeen laskennasta ahtaasti asumisen määritelmä).

Elinolotilasto perustuu edustavaan otantatutkimukseen, jossa tietoja kerätään haastattelemalla kotitalouksia ja hallinnollisista tietolähteistä. Lähes kaikki tilastoitavat tiedot, toisin sanoen subjektiiviset ja mielipidetiedot kerätään haastatteluilla.

Virhelähteitä ovat otantavirhe ja muita virhelähteitä peitto-, mittaus-, kato- ja käsittelyvirheet. Elinolotilaston keskeisimmät virhelähteet liittyvät vastauskatoon. Niitä ovat yksikkö- ja eräkato. Yksikkökatoa korjataan painotuksella. Elinolotilaston otanta-asetelmasta (kaksivaiheinen ositettu otanta) johtuen asetelmapainojen vastauskato korjataan ensin ositteittain otoshenkilöiden sisältymistodennäköisyyden käänteisluvulla. Tämän jälkeen vastauskorjatut painot skaalataan kotitalousmäärään ja painot kalibroidaan vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia ja summia kokonaisaineistosta. Eräkato liittyy kohdehenkilöiltä (otoshenkilö) haastattelemalla kerättäviin tietoihin, joihin ei sallita sijaisvastaajaa kohdehenkilön tilalle. Eräkatoa korjataan erillispainoilla. Niiden muodostamisessa vastauskatokorjatut painot skaalataan standardipainotuksesta poiketen henkilömäärään (16 vuotta täyttäneet henkilöt). Samoin kalibrointiin käytetyt tiedot eroavat standardipainojen laskennasta käytetyistä tiedoista.

Virhelähteiden seurauksena tulostietoihin voi liittyä systemaattista virhettä (tulosmuuttujan mitattu arvo poikkeaa sen oikeasta arvosta). Harhan suuruutta on vaikea arvioida subjektiivisten tietojen osalta. Estimaattien harhaa ja tarkkuutta arvioidaan tietojen keskivirheiden avulla.

Elinolotilaston lopulliset tiedot julkaistaan noin 15–16 kuukautta tilastovuoden ja noin 10–11 kuukautta haastattelemalla kerättyjen tietojen keruun päättymisestä.

Elinolotilastosta ei julkaista ennakollisia tietoja.

Elinolotilaston tiedot toimitetaan käyttäjille täsmällisesti julkistamiskalenterissa ilmoitetun julkaisemisajankohdan mukaisesti noin 15–16 kuukautta tilastovuoden ja 10–11 kuukautta haastattelemalla kerättyjen tietojen päättymisestä.

Tilastovuoden menetelmämuutokset ja niiden aiheuttamat revisioinnit aikasarjatietoihin suunnitellaan ennalta. Aikasarjojen revisiointi tehdään, jos vaikutus tilaston keskeisiin tulostietoihin on tilastollisesti merkitsevä.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskin laskentaa uudistettiin tilastovuodelle 2020. Laskenta perustuu vajaatyöllisyyden ja vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen osalta uusiin määritelmiin Euroopan unionin tilastoviraston tilastoinnin mukaisesti. Vaikutus koko kotitalousväestössä on pieni. Väestöryhmittäin, esimerkiksi iän mukaan, luvut eroavat uudistetun ja edeltävän laskentamenetelmän välillä.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevat henkilöt, % kotitalousväestöstä, keskivirhe ja luottamusvälit

Elinolotilastossa otantavirheen lisäksi muita virhelähteitä ovat peitto-, mittaus-, kato- ja käsittelyvirheet.

Elinolotilaston keskeisimmät virhelähteet liittyvät vastauskatoon. Niitä ovat yksikkö- ja eräkato.

Yksikkökatoa korjataan painotuksella. Elinolotilaston otanta-asetelmasta (kaksivaiheinen ositettu otanta) johtuen asetelmapainojen vastauskato korjataan ensin ositteittain otoshenkilön sisältymistodennäköisyyden käänteisluvulla. Tämän jälkeen vastauskorjatut painot skaalataan kotitalousmäärään ja painot kalibroidaan vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia ja summia kokonaisaineistosta.

Eräkato liittyy kohdehenkilöiltä (otoshenkilö) haastattelemalla kerättäviin tietoihin, joihin ei sallita sijaisvastaajaa kohdehenkilön tilalle. Eräkatoa korjataan erillispainoilla. Niiden muodostamisessa vastauskatokorjatut painot skaalataan standardipainotuksesta poiketen henkilömäärään (16 vuotta täyttäneet henkilöt). Samoin kalibrointiin käytetyt tiedot eroavat standardipainojen laskennasta käytetyistä tiedoista. 

Elinolotilaston peittovirhe on pieni. Samoin vuosittain vakiintuneessa tuotantoprosessissa laadittavan tilaston käsittelyvirhe arvioidaan suhteellisen vähäiseksi.

Elinolotilaston otoskehikkona on Tilastokeskuksen henkilö- ja asuntotietovarantoon perustuva kokonaisaineisto, joka kattaa tilaston perusjoukon. Aineisto päivittyy säännöllisesti Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä (DVV) saatavilla tiedoilla. Tilaston perusjoukon viiteajankohta on 31.12.

Otantakehikko muodostetaan ennen tilastovuoden loppua, jonka seurauksena siihen sisältyy hieman virhettä. Otos tarkistetaan ennen tiedonkeruuta päivitetystä kokonaisaineistosta ja sen jälkeen haastatteluissa, jolloin siitä poistetaan viiteajankohtana kohdeperusjoukkoon kuulumattomat henkilöt, niin sanottu ylipeitto. Haastatteluissa hyväksytyn otoksen ulkopuolelle jäävät kotitaloudesta esimerkiksi yli vuoden ulkomailla oleskelevat silloin, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei kuulunut kyseiseen kotitalouteen viiteajankohtana. Poimintakehikon ulkopuolelle jääneiden, niin sanottuun alipeittoon kuuluvien otoshenkilöiden määrä, jotka tahdistuvat rekistereihin viiveellä, on samoin pieni.

Elinolotilaston ylipeitto oli noin 1,3 % brutto-otoksesta (painottomaton) tiedonkeruuvuonna 2024.

Elinolotilastossa mittausvirhe liittyy ensisijaisesti haastatteluilla kerättyihin tietoihin, mihin vaikuttavat vastaamisen virhelähteet sekä kohteen että haastattelijan osalta. Virheen arvioidaan olevan suurelle osalle tietoja satunnaista.

Tiedonkeruun mittausvirhettä ehkäistään haastattelijoiden koulutuksella ja tiedonkeruun ohjeistuksella, sekä lomakesuunnittelulla ja testauksella. Sähköiselle lomakkeelle on sisällytetty automaattisia tarkistuksia (ääriarvo-, tietojen loogisuustarkistukset). Tiedonkeruusta saadut tiedot tarkistetaan ja virheet korjataan tilastossa.

Elinolotilaston yksikkö- ja eräkato korjataan painotuksella, jolla pyritään poistamaan katovirhe.

Elinolotilaston otosaineiston yksikkökato oli 27,3 % koko netto-otoksesta tiedonkeruuvuonna 2024 (painottomaton tieto). Tilastossa on käytössä neljän paneelin rotatoiva asetelma. Nettokato oli paneeleittain 1. tutkimuskerralla 45,0 %, 2. tutkimuskerralla 19,9 %, 3. tutkimuskerralla 11,3 % ja 4. tutkimuskerralla 6,8 % tiedonkeruuvuonna 2024.

Elinolotilaston yksikkökato korjataan painotuksella.

Elinolotilaston eräkato määrittyy kohdehenkilön (otoshenkilö) vastauskadon perusteella. Eräkatoa on etenkin niissä tiedoissa, joiden vastaamiseen ei sallita sijaisvastaajaa eikä tietoja imputoida. Näitä ovat subjektiiviset mielipidetiedot, jotka koskevat kohdehenkilöä.

Elinolotilaston eräkato oli  9,1 % hyväksytystä otoksesta vuoden 2024 tiedonkeruussa (painottomaton tieto). Tietona on koettu terveys.

Elinolotilaston eräkato korjataan painotuksella.

Elinolotilaston tietojen käsittelyvirhe on vähäistä. Tiedot käsiteellään vakiintuneessa tuotantoprosessissa työvaiheittain.

Elinolotilaston otanta-asetelma ja estimointi perustuvat vakiintuneisiin menetelmiin. Käytössä on asetelmaperusteinen estimointi, johon tietojen valinta on tehty malliavusteisesti.

Elinolotilasto perustuu kansallisesti edustavaan otokseen. Tiedot ovat alueellisesti vertailukelpoisia tilastossa käytettyjen alueluokitusten (NUTS2 eli suuralueluokitus, tilastollinen kuntaryhmitys) ja kansainvälisesti NUTS2 -luokituksen mukaan ESS EU-SILC-tilastossa (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions).  

Elinolotilastosta on saatavissa ajallisesti vertailukelpoisia aikasarjatietoja vuosittain 2003–2024. Aikasarjojen pituudet vaihtelevat tilastossa. Osa tiedoista kerätään ja tilastoidaan vain määrävuosin.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskin laskentaa uudistettiin tilastovuodelle 2020. Laskenta perustuu vajaatyöllisyyden ja vakavan aineellisen ja sosiaalisen puutteen osalta uusiin määritelmiin Euroopan unionin tilastoviraston tilastoinnin mukaisesti. Vertailukelpoiset aikasarjatiedot köyhyys- tai syrjäytymisriskistä ovat saatavissa vuodesta 2018 alkaen. Edeltävä vertailukelpoinen aikasarja köyhyys- ja syrjäytymisriskille on vuosille 2008–2019.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskistä julkaistiin tilastovuoden 2021 tietojen julkaisun yhteydessä korjattu aikasarja. Aikasarja julkaistiin vuodesta 2018 alkaen, ja tietojen korjaaminen koski aiemmin julkaistujen vuosien 2018 ja 2019 lukuja. Aiemmin julkaistu vuotta 2020 koskeva tieto säilyi ennallaan.

Tiedot korjattiin vajaatyöllisyyden lähtötiedoissa tilastovuonna 2020 tapahtuneen määritelmämuutoksen takia. Määritelmämuutos ajoittui samaan yhteyteen kuin vajaatyöllisyysindikaattorin uudistaminen (ks. käsitteet). Uudessa indikaattorissa vajaatyöllisyyden laskennasta jätetään pois oman ilmoituksen mukaan eläkkeellä olleet henkilöt. Samaan aikaan henkilön toimintaa kuvaavassa tiedossa siirryttiin henkilön omaan ilmoitukseen, kun aiemmin tietojen muodostuksessa oli voinut käyttää rekistereitä.

Vuoteen 2019 asti haastattelussa eläkeläisiksi ilmoittautuneita henkilöitä luokiteltiin rekistereiden perusteella pitkäaikaissairaisiin. Koska rekisteripohjaista korjausta ei enää tehdä, eläkeläisten määrä on suurempi, ja vuodesta 2020 alkaen tiedot eivät ole vertailukelpoisia aiemmin julkaistujen tietojen kanssa.

Aikasarjakorjauksessa purettiin lähtötiedoista työkyvyttömien rekisteripohjainen korjaus, jolloin vuosia 2018–2019 koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia vuoden 2020 ja sitä seuraavien vuosien tietojen kanssa.

Aikasarjakorjaus vaikutti vajaatyöllisten määrää ja sitä myötä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrään. Riskissä olevien määrä on vuonna 2018 korjatulla tiedolla noin 40 000 henkilöä eli 0,8 prosenttiyksikköä pienempi kuin aiemmin on kerrottu. Muutos vaikutti vajaatyöllisten ja köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrään vain 18–64-vuotiailla, mutta ei alle 18-vuotiailla eikä 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä.

Aikasarjatietoja julkaistaan Eurostatin kanssa tehdyllä päätöksellä vain vuodesta 2018 alkaen (Eurostatin tietokannassa vuoden 2018 tiedot on taulukoitu keruuvuoden mukaan eli vuoden 2019 mukaan), mutta korjattuja tietoja on laadun tarkastelemiseksi tuotettu myös tätä edeltäville vuosille. Aiempien vuosien tietoja on saatavissa pyynnöstä Tilastokeskuksesta.

Tutkimuksen tiedonkeruutapaa muutettiin vuonna 2022. Tuolloin otettiin puhelinhaastattelun rinnalle tiedonkeruutavaksi verkkovastaaminen. Verkkovastaamista tarjottiin niille kotitalouksille, joissa oli otospoimintahetkellä vain yksi jäsen. Vuonna 2023 verkkovastaaminen oli käytössä myös suuremmille kotitalouksille. Saadusta tutkimusotoksesta noin 38 prosenttia kerättiin verkkolomakkeella. Verkkovastaajat edustavat koko väestössä noin 1 238 000 kotitaloutta eli noin 42 prosenttia kaikista kotitalouksista. 

Tiedonkeruutavan muutoksen vuoksi vuosien 2022 ja 2023 tietoihin voi liittyä epävarmuuksia tietojen vertailtavuuteen aiempiin vuosiin. Mahdollinen epävarmuus koskee ennen kaikkea tiedonkeruumenetelmälle herkkiä kysymyksiä, esimerkiksi henkilön omaa arviota tai tuntemuksia koskevia tietoja. Epävarmuudet korostuvat verkkovastaamisen piirissä olleissa väestöryhmissä, erityisesti yksinasuvissa. Taulukoissa julkaistuja tietoja voi kuitenkin pitää pääsääntöisesti aiempiin vuosiin vertailukelpoisina. 

Henkilön työllisyyttä ja muuta taloudellista toimintaa kuvaavien tietojen muodostamisessa käytettiin vuonna 2022 aiempien haastattelutietojen osittaisena korvaajana tulorekisteriin pohjautuvia tietoja. Lisäksi tiedonkeruussa vastaajilta kerättiin toimintaa kuvaavia tietoja uudistetulla tiedonkeruulomakkeella. Tietolähteen ja tiedonkeruulomakkeen muutosten vuoksi sosioekonomisen aseman luokittelussa käytetyt lähtötiedot muuttuivat. Sosioekonomisen aseman aikasarjaa voi kuitenkin pitää tavalliset otostilastoon liittyvät epävarmuudet huomioiden vertailukelpoisena aiempiin vuosiin nähden.

Elinolotilasto on yhtenäinen tulonjakotilaston ja kotitalouksien varallisuustutkimuksen kanssa. Ne laaditaan integroidusti samasta otosaineistosta.

Tulonjakotilasto, kulutustutkimus ja kotitalouksien varallisuustilasto muodostavat koherentin tilastokokonaisuuden.

Elinolotilaston ja tulonjakotilaston tulokäsitteet ovat yhtenäiset. Elinolotilastossa noudatetaan tulonjakotilaston tulokäsitteistöä. Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin erien vertailussa on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä.

Elinolotilasto on sisäisesti lähes yhtenäinen lukuun ottamatta painotusta. ESS EU-SILC-tilaston kanssa yhdenmukaisesti laskettujen painojen (standardipainot) ohella kansallisessa tilastossa on käytössä erillispainot 16 vuotta täyttäneille henkilöille otoshenkilöä kuvaavien tietojen eräkadon korjaamiseksi. Erillispainojen laskentamenetelmä eroaa standardipainojen laskennasta.

Lähdeaineistot

Elinolotilasto perustuu edustavaan otostutkimukseen. Elinolotilaston lähdeaineistoja ovat haastatteluilla kerätyt tiedot ja hallinnolliset tietolähteet.

Keskeisiä hallinnollisia tietolähteitä ovat:

• Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmä ja Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskeva tietokanta
• Verohallinnon verotietokanta
• Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus-, sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, elatustukirekisteri, opintotukirekisteri, asumistukirekisteri sekä toimeentulotukirekisteri
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeentulotukirekisteri
• Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri
• Tilastokeskuksen tutkintorekisteri
• Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta
• Koulutusrahaston tiedostot
• Luonnonvarakeskuksen (Luke) maatilarekisteri
• Tilastokeskuksen yritysrekisteri
• Finanssivalvonnan (FIVA) tiedot (ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat)

Otantakehikko

Elinolotilaston otantakehikkona on Tilastokeskuksen henkilö- ja asuntotietovarantoon perustuva kokonaisaineisto, joka kattaa tilaston perusjoukon. Aineisto päivittyy säännöllisesti Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä (DVV) saatavilla tiedoilla. Otosaineiston perusjoukon viiteajankohta on 31.12.

Otantakehikko muodostetaan ennen tilastovuoden loppua, jonka seurauksena siihen sisältyy hieman virhettä (Kohta 13.3.1 Peittovirhe). Aineisto tarkistetaan ennen tiedonkeruuta päivitetystä kokonaisaineistosta ja ylipeitosta aiheutuva virhe korjataan ennen otoksen poimintaa. Otantakehikkoa käytetään otannan eri tarkoituksiin, elinolotilastossa asuntokuntakotitalouksien ja poimintaluokkien muodostamiseen.

Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmä on yleisesti ottaen tyhjentävä ja ajantasainen tilaston perusjoukon osalta. Tietoja väestömuutoksista päivitetään reaaliaikaisesti. Tilastokeskus käyttää tietoja viikoittain henkilö- ja asuntotietovarantoihinsa, joita käytetään tilastollisiin tarkoituksiin, mm.  ennakollisen tilaston julkaisemiseen kunnittaisesta väestöstä.

Otanta

Otostutkimuksessa noudatetaan neljän vuoden rotatoivaa paneeliasetelmaa. Kukin paneeli käsittää neljä tutkimuskertaa.

Otanta-asetelman tyyppinä on ositettu otanta. Henkilöiden satunnaisotos (5 500) asuntokuntineen poimitaan kokonaiskehikkoon muodostetuista ositteista ei-suhteellisella kiintiöinnillä. Kehikko kattaa kohdeperusjoukon lähes virheettömästi (ks. otantakehikko). Tilastovuoteen 2021 saakka poiminta oli kaksivaiheinen siten, että henkilöotos (5 500 tai 5 000) poimittiin niin kutsutusta master-otoksesta. Master-otos, joka käsitti 50 000 henkilöä (poikkeuksellisesti 100 000 vuosina 2017, 2020 ja 2021), oli poimittu otannan ensimmäisessä vaiheessa systemaattisella otannalla kokonaiskehikosta.

Ositteina ovat sosioekonomisen aseman 12 ryhmää. Sosioekonomiset ryhmät muodostetaan verotettavien tulojen perusteella yleensä kotitalouden (asuntokuntakotitalous) suurituloisimman tulotyypin ja tulotason mukaan (mm. yrittäjät poikkeuksena).

Paneeliasetelman seurauksena tutkimuksen 2.–4. tutkimuskerralle poimitaan 16-vuotiaiden lisäotos noudattaen toisen vaiheen otospoimintaa.

Tilaston perusjoukkona ovat yksityisiin kotitalouksiin kuuluvat henkilöt, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa 31. joulukuuta. Otosyksikkönä on 16 vuotta täyttänyt henkilö. Haastatteluilla kysyttyjen tietojen keruu ulottuu seuraavan vuoden (tutkimusvuosi) tammikuun alusta toukokuuhun. 

Elinolotilaston haastatteluilla kerättyjen tietojen pääasiallisina tiedonkeruumenetelminä ovat tietokoneavusteinen puhelinhaastattelu (CATI, computer assisted telephone interview) haastattelijan hallinnoimana ja verkkotiedonkeruu (CAWI, computer assisted web interview). Vain pieni osa haastatteluista (n. 1–2 %) kerätään tietokoneavusteisella käyntihaastattelulla (CAPI, computer assisted personal interview). Lähes kaikki henkilöitä koskevat elinolotiedot kysytään haastattelemalla yhtä kotitalouden 16 vuotta täyttänyttä jäsentä. Henkilö voi olla otoshenkilö tai tämän sijaisvastaaja kotitaloudessa.

Tutkimuksen tiedonkeruutapaa muutettiin vuonna 2022. Tuolloin otettiin puhelinhaastattelun rinnalle tiedonkeruutavaksi verkkovastaaminen. Verkkovastaamista tarjottiin niille kotitalouksille, joissa oli otospoimintahetkellä vain yksi jäsen. Vuodesta 2023 alkaen verkkovastaaminen otettiin käyttöön myös suuremmille kotitalouksille. Saadusta tutkimusotoksesta noin 39 prosenttia kerätään verkkolomakkeella. Verkkovastaajat edustavat koko väestössä noin 1 277 000 kotitaloutta eli noin 43 prosenttia kaikista kotitalouksista.                              

Elinolotilaston perustiedot kerätään vuosittain.

Elinolotilastossa yksiköiden osuus, jotka sisältyivät sekä tiedonkeruuseen että hallinnollisiin lähteisiin, oli otoshenkilöistä ja niiden kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä on noin 100 %.

Tilastokeskuksen elinolotilasto ja tulonjakotilasto muodostetaan integroidusti. Merkittävä kustannusrasite aiheutuu kotitalouksilta haastattelemalla kerätyistä tiedoista, joista ei saada tietoa muilla menetelmillä tai joiden muodostamiseen ei ole käytettävissä hallinnollisia tietolähteitä. Vastausrasite liittyy haastattelutiedonkeruuseen.

Tietojen editointi ja imputointi

Elinolotilastosta tilastoitaviin subjektiivisiin ja mielipidetietoihin sisältyy eräkatoa. Puuttuvia tietoja ei imputoida. Imputoinnin sijaan eräkato korjataan erillispainoilla (ks. painotusmenettely).

Painotusmenettely

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painokertoimet, joilla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja. Tutkimusaineistossa on kolmenlaisia painoja, joita käytetään riippuen tietojen perusjoukosta, tiedonkeruuyksiköstä eli siitä, ketä tai keitä kotitalouden jäseniä koskien tietoja on kerätty, ja siitä, onko tietojen keräämisessä voinut käyttää sijaisvastaajaa vai ei. Tiedonkeruuyksiköitä ovat kaikki kotitalouden jäsenet ja kotitalouden 16 vuotta täyttänyt otoshenkilö. Osa otoshenkilöä koskevista tiedoista on voitu kerätä sijaisvastaajalta eli otoshenkilön puolesta vastaavalta vähintään 16-vuotiaalta kotitalouden jäseneltä. Osaan tiedoista ei ole voitu kerätä sijaisvastaajalta (esimerkiksi itse koettua hyvinvointia ja terveyttä koskevat tiedot), joten painokertoimien muodostamisessa on huomioitu näihin tietoihin liittyvä eräkato.

Otoshenkilölle muodostetaan aluksi asetelmapaino, joka kuvaa henkilön poimintatodennäköisyyttä otoksessa. Hyväksytylle otokselle paino korjataan otoshenkilön sisältymistodennäköisyyden käänteisluvulla. Vastauskatoa korjataan edelleen aineistoon kalibroimalla (CALMAR-makro) painot vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia ja summia. Menettelyllä pyritään pienentämään kadon valikoivuuden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulosmuuttujille. Vuoden 2022 aineiston painojen kalibroinnissa käytettiin seuraavia tietoja:

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)
• asuntokunnan koko
• jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät
• jäsenten koulutustaso
• keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot, tulonsaajien lukumäärät (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, palkkatulot, eläketulot)
• pienituloisuus (rekisteriperusteinen käsite, tulonjakotilaston kokonaisaineisto)

Tämän painokertoimen avulla tuotetaan tiedot, jotka koskevat koko kotitaloutta tai kaikkia kotitalouden jäseniä ja edustavat vastaavia ryhmiä perusjoukossa. Otoshenkilöä koskevia tietoja, joiden keräämisessä sijaisvastaajan käyttö on sallittu, lasketaan tästä painokertoimesta johdetut henkilöpainot, joilla tiedot edustavat kotitalouksiin kuuluvia 16 vuotta täyttäneitä henkilöitä perusjoukossa. Painot on skaalattu yksinkertaisesti perusjoukon jäsenmäärällä.

Hyväksytysti vastanneiden otoskotitalouksien painokertoimien summa on estimaatti kotitalouksien kokonaislukumäärästä perusjoukossa tilastovuoden lopussa. Kotitalouksien kokonaislukumäärän estimoinnissa käytetään tilastovuodesta 2022 alkaen kokonaisaineistoon pohjautuvia rekisteritietolähteitä, joiden arvioidaan kuvaavan kotitalouksien määrää ja rakennetta aikaisempaa tarkemmin. Sitä ennen estimoinnissa käytettiin ensisijaisesti tilastovuoden lopun väestöstä poimittua ns. master-otosta. Uuden menetelmän johdosta kotitalouksien kokonaismäärä vuoden lopussa eroaa jonkin verran enemmän asuntokuntien lukumäärästä.

Vain otoshenkilöä koskevien subjektiivisten tietojen (terveys, koettu hyvinvointi) julkaisemisessa käytetään erillisiä henkilöpainoja, joiden avulla tiedot yleistetään koko 16 vuotta täyttäneeseen kotitalousväestöön. Näiden tietojen keräämisessä ei ole voitu käyttää sijaisvastaajaa, minkä vuoksi tietojen julkaisemiseksi on muodostettu erillispainot, jotka korjaavat yksikkökadon lisäksi henkilökohtaisiin kysymyksiin liittyvää eräkatoa. Näiden painokertoimien pohjana olevat asetelmapainot on katokorjattu eräkato huomioon ottaen ja skaalattu koko 16 vuotta täyttäneeseen kotitalousväestöön. Katokorjatut asetelmapainot on sen jälkeen kalibroitu käyttäen erilaisia keskeisiä reunajakaumia. Vuoden 2022 kalibroinnissa näitä tietoja olivat:

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)
• kotitalouden koko
• ikä- ja sukupuoliryhmät
• koulutustaso
• alin tuloviidennes
• sosioekonominen asema
• pienituloisten henkilöiden lukumäärä (tulonjakotilasto)

Elinolotilaston aineisto on kerätty tilastollisista ja hallinnollisista rekistereistä ja haastatteluin.

Tilastolliset ja hallinnolliset rekisterit ovat tyhjentäviä ja korkealaatuisia. Muutokset tietosisällöissä validoidaan erityisellä huolellisuudella tietojen vastaanotto- ja prosessointivaiheissa.

Elinolotilaston tiedonkeruun sähköiselle lomakkeelle on sisällytetty tietojen uskottavuus- ja loogisuustarkastuksia. Lomake suunnitellaan ja testataan vuosittain muutosten implementoimiseksi, mm. vaihtuvien sisältömoduulien osalta, ja vastausrasitteen pienentämiseksi. Tietoja prosessoidaan tiedonkeruun jälkeen tarpeellisin tarkistuksin ja editoinnein yksikkötasolla pääasiassa automaattisilla proseduureilla noudattaen vakiosääntöjä.

Muodostetun tilastoaineiston systemaattisia virhelähteitä arvioidaan vertaamalla estimaatteja Tulonjakotilaston kokonaisaineistosta ja rekistereistä saataviin, koko väestöä koskeviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

Tulotietojen validointia on kuvattu tarkemmin Tilastokeskuksen tulonjakotilaston laatuselosteessa.

Elinolotilaston tietosisältö perustuu Euroopan unionin tulo- ja elinolot -tilastoon (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions; EU:n parlamentin ja neuvoston kehysasetus (EU) 1700/2019; vuosina 2003–2020 (EU) 1177/2003).

Luokituksissa käytettävät tulotiedot pohjautuvat tulonjakotilaston otosaineiston tarpeisiin muodostettuihin tietoihin. Nämä tulotiedot noudattavat kansainvälisiä tulonjakotilaston suosituksia:
OECD (2013) OECD Framework for Statistics on the Distribution of Household Inocme, Consumption and Wealth, OECD Publishing; UNECE (2011) Canberra Group Handbook on Household Income Statistics, Second Edition 2011.

Tilastokeskus

Yhteiskuntatilastot

Tilastojen laadintaa ohjaa tilastolaki. Tilastolaissa säädetään muun muassa tiedonkeruusta, tietojen käsittelystä ja tiedonantovelvollisuudesta. Tietojen käsittelyyn tilastoja tuotettaessa sovelletaan tilastolain lisäksi tietosuojalakia sekä lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Tilastokeskus soveltaa tilastoja laatiessaan EU:n tilastosäädöksiä, jotka ohjaavat kaikkien EU-maiden tilastovirastoja.

Lisätietoja: Tilastolainsäädäntö

Elinolotilaston tietosisältö perustuu Euroopan unionin tulo- ja elinolot -tilastoa (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions) koskevaan kehysasetukseen (EU) 1700/2019 (vuosina 2003–2020 (EU) 1177/2003). Tietosisältö, joka kerätään määrävuosin, vahvistetaan kehysasetusta implementoivilla ja delegoivilla EU:n komission asetuksilla (esim. tilastovuosi 2018: (EU) 2018/174).

Tilastotarkoituksiin kerätyn tiedon tietosuoja taataan tilastolain (280/2004), viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) annetun lain, EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojalain (1050/2018) vaatimusten mukaisesti. Tietoaineistot on suojattu käsittelyn kaikissa vaiheissa tarvittavin fyysisin ja teknisin ratkaisuin. Tilastokeskus on laatinut yksityiskohtaiset määräykset ja ohjeet tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Henkilökunnalla on pääsy vain työtehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Tiloihin, joissa yksikkötason aineistoa käsitellään, ei ulkopuolisilla ole pääsyä. Henkilökunnan jäsenet ovat allekirjoittaneet salassapitositoumuksen palvelukseen tullessaan. Tietosuojan rikkomisesta seuraa rangaistus.

Lisätietoja: Tietosuoja | Tilastokeskus (stat.fi) 

Tietojen käsittely on rajattu käyttövaltuuksin tilaston tekijöille. Kaikki Tilastokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat ovat allekirjoittaneet salassapitosopimuksen, jossa he sitoutuvat pitämään salassa tilastolain tai viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella salassa pidettäviksi säädetyt tiedot.

Tilastonlaadintaa ohjaa tilastolaki (280/2004). Henkilötietojen käsittelyssä tilastolain ohella tulee sovellettavaksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus EU 2016/679 ja kansallinen tietosuojalaki. Tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) eli julkisuuslaissa.

Tilastonlaadintaa ohjaa lisäksi EU:n sosiaalitilastoja ja EU-SILC-tilastoa (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions) koskevat asetukset.

Tilaston perustana oleva tilastoaineisto luovutetaan EU:n tilastovirastoon Eurostatiin EU-SILC-tilastoa varten. Tilastoaineisto ei sisällä suoria tunnistetietoja. Aineistoon tehdään lisäksi maille yhteiset ja tarvittaessa kansallisesti erityiset suojaustoimenpiteet. Eurostat luovuttaa EU-SILC-tilaston aineistoa hakemuksesta tutkimuskäyttöön. Aineistoja käsittelevät tutkijat kirjoittavat salassapitosopimuksen.

Tilaston tietoja liitetään Tilastokeskuksen tulonjakotilaston palveluaineistoon. 

Tilastollisia suojausmenetelmiä on kuvattu muun muassa julkaisussa the Handbook on Statistical Disclosure Control (2010).

Tilastokeskus julkistaa uutta tilastotietoa arkipäivisin kello 8:00 verkkopalvelussaan. Tilastojen julkaisuajankohdat kerrotaan ennakkoon verkkopalvelusta löytyvässä julkistamiskalenterissa. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkopalveluun.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet Tilastokeskuksessa

Elinolotilaston perustana olevaa tilastoaineistoa käytetään kansainvälisen EU-SILC-tilastoon (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions). EU:n tilastovirasto Eurostat vastaa EU-SILC:in tilastoinnista ja sen tilastoaineistojen luovuttamisesta tutkimuskäyttöön. Tutkimuskäyttö edellyttää käyttölupahakemusta.

Elinolotilastosta on saatavissa tietoja maksullisina erityisselvityksinä, muun muassa taulukkoaineistoina, Tilastokeskuksen tutkijapalveluiden kautta.

Tilastotarkoituksiin kerättävät tiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n mukaan salassapidettäviä. Vastausaineistoa käytetään ainoastaan tilastollisiin tarkoituksiin. Tutkimusaineiston tiedot suojataan Tilastokeskuksen antamien tietosuojamääräysten mukaisesti, eikä tilastotaulukoista käy ilmi yksittäisen kotitalouden antamia vastauksia.

Tilastotiedot julkaistaan tietokantataulukoina StatFin-tietokannassa. Tietokanta on tietojen ensisijainen julkaisupaikka, ja uudet tiedot päivitetään ensimmäisenä tietokantaan. Tilastotietojen julkistuksessa voidaan päivittää olemassa olevia tietokantataulukoita uusilla tiedoilla tai julkaista kokonaan uusia tietokantataulukoita.  

StatFin-tietokannassa julkaistavien tilastotietojen rinnalla verkkopalvelussa julkaistaan yleensä tiedote keskeisimmistä tiedoista. Jos julkistus sisältää useamman viiteajankohdan tietoja (esim. kuukausi- ja vuositietoja), julkistetaan verkkopalvelussa näiden tiedot yhteen kokoava katsaus. Sekä tiedotteeseen että katsaukseen listataan julkaisuhetkellä päivittyneet tietokantataulukot. Tilastotietoja voidaan julkaista joissain tapauksissa myös pelkkinä tietokantajulkistuksina StatFin-tietokannassa. Näiden niin kutsuttujen tietokantajulkistusten yhteydessä ei julkaista tiedotetta tai katsausta.

Tiedotteet ja tietokantataulukot julkaistaan kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiedotteiden kieliversiot voivat olla suomenkielistä suppeampia. 

Julkistuksiin ja tietokantataulukoihin liittyvistä aikataulumuutoksista ja korjauksista viestitään muutostiedotteilla verkkopalvelussa.

EU:n tilastovirasto Eurostat julkaisee EU-SILC-tilaston (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions) tietoja omilla kotisivuillaan.

Elinolotilaston tietoja luovutetaan anonymisoituina yksikkötason mikroaineistoina tieteelliseen tutkimuskäyttöön ja tilastollisiin selvityksiin Tilastokeskuksen tutkijapalveluiden kautta. Mikroaineistojen tietojen käyttö on luvanvaraista.

Tilastotarkoituksiin kerättävät tiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n mukaan salassapidettäviä. Vastausaineistoa käytetään ainoastaan tilastollisiin tarkoituksiin. Tutkimusaineiston tiedot suojataan Tilastokeskuksen antamien tietosuojamääräysten mukaisesti, eikä tilastotaulukoista käy ilmi yksittäisen kotitalouden antamia vastauksia. Tilastokeskus voi tilastolain (280/2004) 13 §:n mukaan luovuttaa erillisen käyttölupapäätöksen perusteella tietoja tieteellisiä tutkimuksia ja tilastollisia selvityksiä varten ilman suoran tunnistamisen mahdollistavia tietoja. Tilastolaki kieltää tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen käytön tutkinnassa, valvonnassa, oikeudenkäynnissä, hallinnollisessa päätöksenteossa tai yritystä koskevan asian käsittelyssä. Ohje 6.2.2020 10 (16).

Elinolotilaston tietoja sisältävä kansallinen aineisto luovutetaan EU:n tilastovirastoon Eurostatiin kansainvälistä, vertailevaa EU-SILC-mikroaineistoa varten. Eurostat luovuttaa mikroaineistoa (EU-SILC Users’ Database) anonymisoituna tieteelliseen tutkimuskäyttöön käyttölupapäätöksen perusteella. Eurostatin kautta hankittavassa aineistossa ovat mukana EU-SILC-tutkimusta tekevien maiden aineistot. Suomen tiedot ovat saatavissa Eurostatin kautta pidemmällä viipeellä kuin Tilastokeskuksesta. Lisätietoja EU-SILC-mikroaineistosta saa Eurostatin verkkosivuilta.

Jo julkistettujen tilastotietojen tarkentuminen eli revisio on osa normaalia tilastotuotantoa ja merkitsee laadun parantumista. Periaatteena on, että tilastotiedot perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon ja tietoon tilastoitavasta ilmiöstä. Toisaalta tarkentumisesta pyritään tiedottamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ennakkoon. Ennakkoviestinnällä varmistetaan, että käyttäjät pystyvät varautumaan tietojen tarkentumiseen.

Tilastojulkistusten tietojen tarkentumisen taustalla on useimmiten aineiston täydentyminen. Tällöin uusi, revisioitu tilastoluku perustuu laajempaa tietopohjaan ja kuvaa ilmiötä entistä tarkemmin.

Tilaston tietojen tarkentuminen voi liittyä myös käytettävään laskentamenetelmään, kuten lukujen vuosittaiseen täsmäytykseen tai painorakenteen päivitykseen. Myös perusvuoden ja käytettyjen luokitusten muutoksesta aiheutuu tietojen tarkentumista.

Elinolotilaston relevanssia arvioidaan käyttäjiltä saadun palautteen, tilastotietojen käytön (StatFin -taulukot) seurannan ja erillisten tietopyyntöjen perusteella.

Elinolotilaston laatudokumentoinnissa noudatetaan Tilastokeskuksen Suomen virallisen tilaston (SVT) ohjeistusta.

Laadun arviointi, ks.  SVT-laatukriteerit ja laatuselostesuositus
 

Laadunhallinta edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista ohjausta. Tilastoalan oma laadunhallinnan kehikko on Euroopan tilastojen käytännesäännöstö (CoP). Suomen virallisen tilaston laatukriteerit ovat yhteensopivat Euroopan tilastojen käytännesääntöjen kanssa.

Lisätietoja: Laadunhallinta | Tilastokeskus (stat.fi)

Tiedot julkistetaan kaikille käyttäjille samanaikaisesti. Tilaston tietoja saa Tilastokeskuksessa käsitellä ja niistä saa antaa tietoja ennen julkistamista vain henkilö, joka osallistuu kyseisen tilaston laadintaan tai tarvitsee ko. tilaston tietoja omassa työssään ennen tietojen julkistamista.

Lisätietoja: Tilastojen julkistamisperiaatteet

Tilastokeskus on aineistojen tuottaja ja tekijänoikeuden haltija, ellei tuotteen, tiedon tai palvelun yhteydessä erikseen toisin ilmoiteta. Tilastotietojen käyttöehdot.