Kieliluokitusta käytetään mm. väestötilastoissa määriteltäessä henkilöiden äidinkieltä.

Tunnusjärjestelmään kuuluvat kielten kaksikirjaimiset tunnukset kirjoitetaan pienaakkosin. Tunnukset muodostetaan kunkin kielen omakielisen nimen pohjalta. Poikkeuksena ovat japanin, suomen ja unkarin kielet, joiden tunnukset on muodostettu näiden maiden toivomuksen mukaisesti englanninkielisen nimen pohjalta.

Luokituksen suomenkielisiin kielten nimiin on tullut muutoksia. Ne on yhdenmukaistettu Suomen Standardisoimisliiton virallisen suomenkielisen käännöksen kanssa. Muuttuneet suomenkieliset kielten nimet on merkitty asteriskilla (*).

Luokitus perustuu ISO 639-1 -standardiin (Codes for the representation of names of languages, Part 1: Alpha-2 code, 15.7.2002). Standardi koostuu kielten nimistä ja niille annetuista kaksikirjaimisista koodeista. Se korvaa vuonna 1988 ilmestyneen ISO 639 -standardin. ISO 639-1 -standardia ylläpitää Infoterm (International Information Centre for Terminology). Kielten kolmikirjaimiset tunnukset (ISO 639-2 -standardi): Kansainvälinen standardi ISO 639-2 (Codes for the representation of names of languages, Part 2: alpha-3 code) kielten kolmikirjaimisista tunnuksista on valmistunut vuonna 1998. Sitä ylläpitää Library of Congress. Kansallinen standardi: Suomen Standardisoimisliitto on vahvistanut kansainvälisen kielistandardin ISO 639-1:2002 vastaavan suomenkielisen version vuonna 2005. Tätä standardia korjattiin vuonna 2010. Joillekin kielten nimille esitetään vaihtoehtoisia suomenkielisiä nimiä. Esimmäisenä mainittu nimi on suositeltavin, ellein nimiä ole rinnastettu sanalla "myös", jolloin ne katsotaan samanarvoisiksi. Suomenkielisten kielten nimien yhteydessä huomautus "aiemmin" tarkoittaa, että nimi on ollut ensisijainen käännös aiemmassa standardissa, mutta sitä ei enää suositella. "Aiemmin myös" tarkoittaa, että nimi on ollut yksi aiemmassa standardissa hyväksytyistä vaihtoehdoista, mutta sitä ei enää suositella.